Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Keto-orvokki

Kallioimarre

Kallioimarteen juuria voi syödä ihan tuoreeltaan. Juuret maistuvat lakritsamaisilta. Juuret toimivat diureetteina ja limaa irroittavina rohtoina.

Lehden alapinnalla on suhteellisen suuria, pallon näköisiä itiöpesäkkeitä kahdessa rivissä.

Korpi-imarre

Alin lehdykkäpari alaviistoon sirottava, mistä kasvi onkin saanut lempinimen "Viiksivallu".

Lehtomaitikka

Lehtomaitikan kukat ovat keltaiset. Latvassa lehdet ovat tumman sinivioletteja. Kasvi on harvinainen, tämä yksilö on kuvattu Vartiosaaressa.

 

 

Keltamaksaruoho

Lehdet ovat kerteisesti, ruodittomia, yläviistoja, kellanvihreitä tai punertavia.

Keltavuokko

Keltavuokkoja kasvaa mm. Haltialassa ja Mustavuorella.

Leskenlehti

Leskenlehti on saanut nimensä siitä että lehdet ilmestyvät vasta kesällä kukan kuoltua.

Sudenmarja

Sudenmarjan kukassa on 8 kellanvihreää, kapeaa terälehteä. Emiö on sinimusta. 4 vihreää verholehteä ovat paljon terälehtiä leveämpiä. Siemenen varttuminen kukkivaksi kasviksi kestää noin 15 vuotta!

Sudenmarja on myrkyllinen. Lapsille (jotka saattavat luulla marjaa mustikaksi) jo muutama marja voi olla kohtalokas. Marjan maistaminen aiheuttaa ankaria vatsakipuja, oksentelua ja huimausta.

Tesmayrtti

Kukinto koostuu neljästä vihertävän keltaisesta sivukukasta ja latvakukasta. Kukat tuoksuvat pilaantuneelle houkutellen kärpäsiä pölyttäjiksi. Laji on melko harvinainen, tämä yksilö on kuvattu Mustavuoressa.

Voikukka

Suomessa kasvaa noin 500 voikukkalajia. Voikukan varjossa kasvaneita lehtiä ja kukannuppuja voidaan käyttää salaateissa. Kaikki voikukan osat kelpaavat ruuaksi.

 

Pökkelökääpä

Nahkapintainen, pehmeä pökkelökääpä kelpaa neulatyynyksi!

Rakkolevä

Rakkolevä on saanut nimensä sen pareittain olevista pulleista ilmarakoista, jotka kannattelevat leväkasvustoa kohti valoa. Rakkolevän varren kärjissä syntyy itsenäisesti uivia siittiöitä tai veden virtausten mukana ajelehtivia munasoluja. Mikäli hedelmöittynyt munasolu ajelehtii kiinteälle alustalle, se kiinnittyy siihen ja kasvaa uudeksi rakkoleväksi. Myrskyt irrottavat rakkoleviä pohjasta ja kuljettavat ne rannalle. Rantakäärme munii rantaan ajautuneisiin levävalleihin.

Näsiä / Lehtonäsiä

Näsiän kaikki osat, erityisesti kuori ja marjat, ovat tappavan myrkyllisiä.  Jo 1 marjan syönti aiheuttaa myrkytysoireita. Hengenvaarallinen annos saattaa olla lapselle vain 2-3 marjaa ja aikuiselle 10-15 marjaa. Onneksi marjat maistuvat todella pahoilta ja siksi vaaralliset myrkytystapaukset ovat harvinaisia. Vaikuttava aine mezeriini. Myrkky imeytyy verenkiertoon nopeasti suusta, ruuansulatuskanavasta ja vaurioituneen ihon pinnalta. Suussa ja nielussa kehittyy aluksi polttava tunne, jota seuraa lisääntynyt syljeneritys, limakalvojen turvotus, rakkulat, nielemisen vaikeutuminen, oksentelu, mahakipu, ripuli, pulssin kiihtyminen ja kalpeus. Vakavassa myrkytyksessä kuume, kouristelu, pyörrytys ja verinen virtsa. Myrkytysoireet voivat kestää viikkoja, jopa kuukausia. Ihokosketus aiheuttaa turvotusta ja rakkuloita. Altistunutta ihoa huuhdellaan vähintään 15min juoksevan haalean veden alla. Näsiän kukkien haisteleminen voi aiheuttaa huimausta ja pahoinvointia.

 

Euroopanpähkinäpensas

Mm. Sipoon korvessa kasvavan pähkinäpensaan hedelmät ovat herkullisia hasselpähkinöitä. Pähkinät kerätään syötäviksi kun ne muuttuvat kellanruskeiksi ja irtoavat helposti pensaasta. Pähkinöiden annetaan olla pari viikkoa kasassa ja kun suojukset tummuvat ne poistetaan. Tämän jälkeen pähkinät saa kuivua huoneenlämmössä kuukauden ajan. Pähkinä sisältää 60 % pähkinäöljyä ja 15 % valkuaista. Lisäksi pähkinässä on vitamiineja ja kivennäisaineita.

Pähkinäpensaan lehdet ovat sydämenmuotoisia.

Iäkkäät pähkinäpensaat koostuvat 10-20 päärungosta ja suunnilleen yhtä monesta pikkurungosta. Ajan mittaan keskiset rungot kuolevat ja reunoille nousee uusia, syntyy rengasmaisia runkoryhmiä.

Taikinamarja

Taikinamarja on yleinen lehtometsissä mm. Mustavuoressa.

Punaiset marjat muistuttavat punaherukan marjoja. Taikinamarjoja voi syödä, mutta ne eivät ole hyvänmakuisia.

Pienemmät lehdet kuin punaherukalla.

 

 

Vaivaiskoivu

Laji on Etelä-Suomessa erittäin harvinainen. Kuvan yksilö on kuvattu Keimolan Isosuolla.

Tuhkelo

Kansankielellä tuhkeloita kutsutaan myös "savusieniksi". Tuhkeloiden itiöt kehittyvät sienen sisällä ja jos vanhan sienen päälle astuu tai sitä painaa, tummat itiöt pölöhtävät ilmaan kuin savu. :)

Korvasieni

2 korvasientä ja ukkoetana:

 Muurain eli hilla eli lakka

Lehdet kurttuisia. Lehdissä 4-7 liuskaa.

 

Käenkaali eli ketunleipä

Kukissa on 5 valkoista, sinipunasuonista terälehteä. Lehdet ovat apilamaisesti 3-sormisia. Lehdet saattavat laskostua alaspäin. Lehdet säilyvät lumen allakin vihreinä. Käenkaalin eli ketunleivän lehtiä voi syödä, mutta ei suuria määriä koska ne sisältävät oksaalihappoa, joka on haitallinen munuaisille.

Pyöreälehtikihokki

Pyöreän lehden pinnalla punaisia karvoja, joiden päässä pisara kirkasta limaa. Kasvaa soilla.

Pyöreälehtikihokki on lihansyöjäkasvi. Limapisaran kiiltely houkuttelee hyönteisiä, mutta jos ne joutuvat kosketuksiin pisaran kanssa, ne takertuvat kiinni.  Aluksi lima tukkii hyönteisen hengitystiet ja saalis kuolee. Muutaman minuutin kuluttua siitä kun nystykarvaa kosketettiin, karvat alkavat kääntyä pikkuhiljaa saalista kohti jotta mahdollisimman moni karva pääsisi kosketukseen saaliin kanssa. Loppujen lopuksi koko lehti saattaa olla kietoutuneena saaliinsa ympärille. Lima sisältää valkuaisaineita pilkkovia entsyymejä. Yhdessä vuorokaudessa suurin osa hyönteisten pehmeistä osista on liuennut kihokin käyttöön. Vasta kun kasvi on käyttänyt hyväkseen kaikki liukenevat aineet, lehti avautuu jälleen. Tällöin saaliista on jäljellä vain sulamattomat osat, esimerkiksi raajat, siivet ja kuoret. Valtaosa saaliseläimistä on hyttystä pienempiä, mutta joskus saaliiksi on jäänyt perhonenm korento tai kärpänenkin. Eläinravintoa saaneet yksilöt kasvavat kookkaammiksi ja kukkivat runsaammin kuin saaliitta jääneet yksilöt. Kihokit tulevat kuitenkin toimeen myös ilman eläinravintoa.

Valkopeippi

Lehdet muistuttavat nokkosen lehtiä.

Valkovuokko

Valkovuokot ovat myrkyllisiä (protoanemoniinialkaloidi ja anemooli, sekä muitakin myrkyllisiä yhdisteitä) ja niiden syöminen aiheuttaa pahoinvointia, ripulia, munuaisvaivoja ja sisäisiä verenvuotoja. Noin 30 valkovuokon versoa on ihmiselle tappava annos. Myrkkyä liukenee myös maljakkoveteen.

Neidonkieli

Terälehdet ovat aluksi punaisia ja täysin auenneena sinisiä.

Kevätlinnunherne

Kukat ovat nuorena kauniin punaisia tai violetinpunaisia, mutta muuttuvat myöhemmin terttujen alaosasta alkaen sinisiksi ja lopulta rupsahtavat likaisen harmaanvihreiksi.

Herneet sisältävät allantoniinia, arbutiinia ja myrkyllisiä aminohappoja (hermomyrkky). Myrkytysoireena ovat rakkotulehdus, raajojen kivut, liikkumishäiriöt ja selkärangan halvaantuminen.

 

 Maahumala

Joskus maahumalaan on kiinnittynyt herneenkokoisia karvaisia palloja, äkämiä. Pieni ampiainen Liposthenes glechomae munii munansa maahumalan varren sisään ja kasvi kasvattaa kudosta munan ympärille.  Munasta kehittyy toukka, joka viettää talven äkämän sisällä. Keväällä äkämän sisältä kuoriutuu aikuinen ampiainen.

Nurmitädyke

 

 Pystykiurunkannus

 

 

©2017 layout207 - suntuubi.com